Baby blues

Taas tää vaihe astui elämään.

Kun jotain on odottanut tosi kauan ja innokkaasti, niin on aikamoinen shokki, että nyt se sitten se toivottu asia onkin kotona.

Viimeisen viikon olen ollut todella allapäin, tuntuu etten jaksa yhtään mitään, ja pienimmätkin vastoinkäymiset on aivan ylisepääsemättömiä.

Mulla on sellainen henkinen ahdistus, että kohta huomaan että tää on ollut unta tai jotain muuta.

Myös riittämättömyyden tunne on aivan valtava. Tunne etten osaa mitään, en pysty mihinkään, enkä varsinkaan kouluttamaan pentua tai pitämään sitä edes hengissä ensimmäistä vuotta.. ei mikään kovin mairitteleva fiilis.

Ollaan tehty tietty pieniä treenejä, ja käyty jonkunverran tutustumassa paikkoihin, kuten eläinkauppaan, agility halliin, nummelan keskustaan jne. Ipa on ollut oikein reipas.

Matkustaminen ei ipsulle ole ongelma ollenkaan, sillon nukutaan piste. Ja häkki treenitkin olen saanut ajoitettua niin, että pentu on ollut väsynyt ja nukahtanut siis samointein häkkiin. 
Ovella odotetaan lupa tulla, joskus hieman avustetusti, ja portit /auto / mikä vaan ovi samoiten. Myös ruokailuun maltetaan yleensä jo odottaa lupa.

Myös ekat targetteihin ja naksuun ehdollistamiset on aloitettu. Treenit on super lyhyitä ja hauskoja. Ja onhan se aika liikkis tekemään hommia. Niin tosissaan noin pienenä. ♡

Onhan se aikamoinen terroristi myös välillä. Silloin kun on sellainen terroristi päivä, ei todellakaan ole luvassa hetkenkään lepoa.. tai kunnon yöunia.

Jännää myös se, että mulla oli tosi hyvät suunnittelmat pennun etenemiselle, ja paskat. En osaa toteuttaa niitä käytännössä. En oikein osaa lähteä liikkeelle, ja paljon jää mahdollisesti tekemättä mitä pitäisi pelastuskoira harrastukseen kaavaillun pennun kanssa tehdä. Sekin ihan silkkaa kokemuksen puutetta. Tai oikeanlaisen suunnitelman puutetta. On siis mahdollista että jossain vaiheessa pissin omiin muroihin.  Tai itseluottamuksen puutetta.

Pitäisi vain luottaa itseensä ja siihen koiraan.

Mielekästä tää tulee olemaan, koska ipa on ihan kivan oloinen pentu. Ja hauska on tutustua lisää ja saada projekti kunnolla käyntiin.

Uskokaa itsenne. Mä en just nyt vielä kykene.

-Sari

Ensimmäinen päivä

Huhheijjaa!

Oon saanut pidettyä pennun hengissä ensimmäisen kokonaisen yhteisen päivän meidän yhteisessä elämässä.

Ipan kanssa ollaan harjoiteltu tänään malttamista, eli kivoja asioita kuten ruoka/rapsutukset/lelu tulee sitten kun malttaa vaikkapa istua. Vaatimukset ei ole kovat. Ja hienosti ipana vastaa haasteeseen.

Onhan tuo aika luonteikas tapaus. Eli helpolla en tule pääsemään. Ja oma pehmoilu on jätettävä taka-alalle. Se on kyllä onnistunutkin melko hyvin. Annan aikuisten koirien komentaa pentua jos pentu niitä häiritsee.

Ollaan tänään saatu monta kakkaa ja pissaa ulos. Muutama vahinko on toki käynyt sisällekkin. Esim. Mun omalle patjalle jonka olin tyhmänä unohtanut lattialle.. hississä kulkeminenkin menee mallikkaasti.

Onhan toi ulkomaailma jännä. Tutustutaan siihen ilman aikuisia koiria. Rohkeasti tutkaillaan maailmaa.

Yksinolon harjoituksetkin on mennyt kivasti. Alkuun toi kersa protestoi huutamalla portin takana vaikka olin kotona. Tein siinä ensin sen, että kun hiljeni pääsi vapaaksi olkkariin ja sai sitten huomiota. Sitten taas koirahuoneeseen ja aikuiset koirat kauppareissulle autoon mukaan. Kun tulin kotiin oli ipa unessa. Ja ilahtui tietty kovasti kun tultiin kotiin. Onnistumisiakin ollaan siis saatu.

Kyllä mulla on sellainen voi apua ei musta ole tähän fiilis.. mutta yritän tsempata itseni ja itsetuntoni kohdilleen.

Muutamat kuvat tältä päivältä.

Raivoava rakki - maanpäällisten kesken Ipa

Tänään se sitten tapahtuu!

Päivä on vietetty muiden pentujen omistajien kanssa ja kasvattajien tietty. On tutustuttu ja saatu ohjeita pentujen kanssa elämän aloittamiseen.

Viimeinen viikko on mennyt miettien, että nyt tämä puolentoista vuoden "raskaana" olo päättyy.

Vihdoin.

Ipa on kovin aktiivinen ja vilkas, ihan niinkuin muutkin pennut. Jännää nähdä kuinka paljon bc eroaa cockerista.

Ensimmäiset yöt nukun pennun kanssa. Aloitetaan yhteinen elämä turvallisesti yhdessä.

Ensimmäisessä kuvassa on pullo joka varmisti minun mieltymykseni nimeen ipa.

Toisessa kuvassa ipa bee:n (kuvaustiimiläinen)

Tässä kasvattaja Ainon kertomaa kuvan tarinasta.

- Ipan elämän ensimmäinen esineruutu! Olin työkeikalla kuvaavassa Koiramme-lehteen ja kuvaustauolla ihmiset halusi tulla katsomaan pentuja. Päästin pennut vapaaksi ja jo kohta Ipa toi Bee:lle (kuvaustiimiläinen ja kuvassa Ipan kanssa) täältä Kytäjä Golfin parkkipaikalta sattumalta löytämänsä jonkun avaimet. :D

- Aino

Voitteko kuvitella kuinka kiva kuulla, että tää pentu on jopa luovuttanut ne avaimet käteen. Olin jo nähnyt painajaisia noudon rakennuksesta, mitä kaikkia ongelmia me vielä kehitetään 

Nyt mennään vielä vetämään kehän tutustujakurssilaisille pientä ea muistuttelua. Ja sit saadaan meidän perheen vahvistus kotiin asti. Aikas mahtavaa eikös!

Jätetään tää nimikko pullo Ainolle ja Jakelle ja viedään raivoava rakki kotiin. 

Toberoi Pine - Ipa

Saanen esitellä teille Toberoi Pine - Ipa / tarmo ( mä vielä hieman haen sitä nimeä, että mikä tuntuu oikealta just tälle pennulle. )

Kuvat ovat muutaman viikon takaa jolloin en vielä tiennyt kuka pennuista meille muuttaa. Mutta jotenkin mulla ja tällä pojalla on tietynlainen yhteys kehkeytymässä. Ihan kuin tuo pieni piraatti aavistaisi, että meistä pitäisi tulla tiimi ♡.

Käytiin keskiviikkona tekemässä kasvattaja ainon ja pentujen kanssa reissu Sulkaman karjatilalle näyttämään pentuja Kaijalle joka omistaa pentujen isän. Samalla pääsin tapaamaan iskäkoiran, joka oli kyllä niin piste iin päälle. Enää ei oo epäilyksiä. Näiden pentujen isä on i-h-a-n-a !

Kun on viettänyt 2 päivää reissuelämää pentujen kanssa, on kyllä jotenkin vahvistunut se kuinka oikea pentu mulle on valittu.

Ei varmasti tule olemaan helpoin pentu, tai rauhallisin. Tai edes kiltein. Mutta haittaax se?

Kirjoitan lisää reissusta huomenna, kunhan olen hieman levähtänyt tässä välissä.

- S

Blogi siitä, kun tilasin yhden bestiksen lisää.

Tiesin jo 5 vuotiaana olevani jotenkin rikki ja viallinen. Ja syy selvisi tähän tunteeseen. Olen koira ihminen, henkeen ja vereen. Ilman koiraa / koiria elämä ja minä itse ihmisenä tunnun tyhjältä.

Mummolassa oli koira. Se oli melkein niin kuin minun, maailman kaunein ja kiltein koira. Mummon kanssa muisteltiin assia, ja mummo mulle sanoi että mä myös nukuin assin kanssa koska en vaan halunnut olla siitä erossa silloin, kun sen luo pääsin.  Silloin minä olin  kokonainen, kaikki palat kohdallaa.

Olin 21 kun se vihdoin tapahtui. Hommattiin eka koira. Itkin 6 kk. Koska koin ettei musta vaan ole sen kouluttamiseen ja yhteiskuntakelpoiseksi tekemiseen. Samalla purin sitä koko elämän kestänyttä odotusta ja hämmennystä, kun se odotus viimein päättyi. Lopulta huomasin, että taas se puuttuva pala oli loksahtanut kohdillen.

Ihan alusta asti halusin bordercollien. Mutta koin etten ollut tarpeeksi hyvä / viisas ottamaan ensimmäiseksi koiraksi kovin viisasta työkoiraa. 3 vuotta olen haaveillut, 2 vuotta etsinyt ja puolitoista vuotta odottanut.

ja reilun viikon päästä se tapahtuu. Meidän perheeseen muuttaa bordercollie.

Voin kertoa, että mua on jännittänyt viimeiset 2 viikkoa niin, että ruoka ei maistu ja kokoajan on hieman tärinä.

Taas on se pelko perseessä, että osaanko mitään. Entäs jos en osaa. Mieli on melko herkässä.

Unet on myös olleet aikamoisia painajaisia siitä kuinka epäonnistun.

Kovin odottavaisin mielin olen tästä pentueesta. Isänä upea karjapaimenen kapu. Joka on työkoirana nautatilalla ja emänä toberoi ace of spades. Emällä toko päälajina (evl)  ja agility toisena ( maxi3) tästä voit tutustua pentueeseen lisää.

http://www.pikkusaari.com/bordercollies/litters/planned/2015_sole_kapu.html

Halusin kasvattajan valitsevan minulle pennun, koska en itse osaisi valita. Ja nyt on käsillä hetket, kun kohta selviää kuka 5 kauniista pennusta on minun uusi paras kaveri.

Tähän blogiin tulen kirjoittelemaan kuulumisia ja treenijuttuja, kunhan saadaan vauva kotiin.

Palikat on kasassa. Ja olen enemmän kuin kokonainen. Nautin täysin siemauksin tästä elämästä joka on täynnä koiria, karvoja, hienoja hetkiä, huonoja hetkiä ja täyttä elämää joka hetki.

-Sari